TOM LINKINEN: KRIITTINEN LÄSNÄOLO JA HYVÄ TAHTO TARJOLLA TÄNÄÄNKIN — EDELLEEN

Ehdokasesittelyssä Tom Linkinen, Tuomiokirkkoseurakunta (numerot 13 & 52, vaalikonevastaukset).

Hei ja moi! Olen Tuomiokirkkoseurakunnan aktiivi ja takana on kaksi kautta eli kahdeksan vuotta seurakuntaneuvostossa ja neljä vuotta sen työjaostossa eli ”seurakunnan hallituksessa”. Neljä vuotta sitten, viime seurakuntavaalien aikaan, yksi läheinen kanssapuuhaaja totesi, ettei se vallankumous sitten alkanutkaan, vaikka minulla oli yksi kausi neuvostossa silloin jo takana. Vaan alkoihan se; asiat muuttuvat harkitusti, keskustellen ja pohtien. Äkkirysäyksistä seuraa harvoin paljoa mitään hyvää. Historian ammattilaisena tiedän miten historia antaa vallankumouksista karvaita oppitunteja. Uudistukset – niin, uudistukset! – etenevät parhaimmin rauhallisesti hengitellen. Neljässä vuodessa ehti aikanaan vähän aloittelemaan, kahdeksassa vuodessa on jo saanut jotain aikaiseksikin. Entä seuraavalla kaudella, seuraavan neljän vuoden aikana? –Lupaan tehdä parhaani.

Olen historiantutkija ja kulttuuritoimija. Suuren osan aikuisesta elämästäni olen puuhastellut historiantutkimuksen parissa; tutkijana, opettajana, tapahtumien järjestäjänä, kirjoittajana ja kommentoijana. Toisaalta olen kulttuuritoimija, ja sekaantunut muutamiinkin hankkeisiin tutkimusta ja teatteria yhdistellen, nukketeatteriin, ja kirjoittamisen maailman kuvioihin. Tämä tarkoittaa että olen näissä puitteissa kirjottanut näytelmiä, esiintynyt näyttelijänä teatterilavoilla Suomessa ja vähän ulkomaillakin, ja lisäksi esimerkiksi lukenut ja kommentoinut muiden kirjoittajien tekstejä, toiminut autokuskina, pessyt vessoja… Monipuolisia tekemisiä yhtä kaikki.

Oma seurakunta ja koko kirkko on minulle rakas. Haluan olla mukana saattamassa kirkkoa, minun kirkkoani, tänään ja huomenna. Niin tänään kuin huomenna on tärkeää että kirkko on kiinni ajan tärkeissä keskusteluaiheissa ja muutoksissa. Ikuisuus saattaa olla ikuista, mutta tässä maailmassa on pysyttävä mukana, keskellä ja osana tätä maailmaa ja tämän maailman keskusteluja, arvoja, ja kannanottoja.

Turun Vihreän kirkon ehdokkaana koen olevani siellä missä minun kuuluu olla, tasa-arvoisen ja yhdenvertaisen kirkon puolesta, ympäristöasioita päivittäin unohtamatta. Sydämeni on punavihreä ja vasemmalla, sen verran tiedän, vaikken lääketieteen puolella aikanaan tohtoroitunutkaan, eli poliittisesti olen punavihreä, tai vihervasemmistolainen, miten päin vain. Kannan mukanani myös sateenkaaren värejä, ne ovat tärkeitä mitä tärkeimmästä syystä; ne ovat osa minua, elämääni, ja tätä maailmaa.

Jos minut valitaan jatkamaan luottamustehtäviä seurakunnassani ja Turun seurakuntayhtymässä, neuvotteluihin ja kokouspöytiin istuu aina kaikki tuo mitä tässä olen kirjoittanut. Mitäpä muutakaan. Kannan kriittistä läsnäoloa ja hyvää tahtoa joka päivä, jokaiseen käsiteltävänä olevaan asiaan, ja lupaan tehdä niin edelleen. Puhun sitten kun katson että nyt pitää puhua. Yritän ylipuhua muita silloin kun katson että sille on tarve. Ja voin oikein hyvin ja helposti olla hiljaa silloin kun asiat etenevät ihan hyvin ilman ylimääräisiä puheenvuorojakin. Omasta mielestäni tämä rehellinen kokonaisuus on ollut oikein toimiva asia kuluneet kahdeksan vuotta, ja näiltä pohjilta olen käytettävissä luottamustehtäviin ja päättäjäksi, seurakunnan ja koko kirkon asioiden hoitamisiin.

Nämä ovat tärkeät vaalit; näissä vaaleissa valitaan myös tulevien kirkolliskokousvaalien maallikkoäänestäjät. Joko sinne saataisiin tässä ajassa elävä päättäjien joukko? Sekin on hyviltä osin näistä vaaleista kiinni. Käytetäänhän, seurakuntalaiset, äänioikeuttamme.

SELINÄ NERA: SYRJINTÄÄ POISTAMASSA

Olen Selinä Nera, 21-vuotias hallintotieteiden opiskelija, joka lukee pääaineena julkisoikeutta. Toimin tällä hetkellä Turun vammaisneuvoston varapuheenjohtajana sekä nuorisopolitiikassa. Erityisesti minua kiinnostaa perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen sekä erilaiset yhdenvertaisuuskysymykset.

Sairastan harvinaista lihassairautta, jonka vuoksi en ole ikinä pystynyt kävelemään. Tämä on johtanut siihen, että olen kohdannut yhteiskunnassa paljon eriarvoistavia rakenteita, joihin haluaisin vaikuttaa. Hallintotieteiden opintoni auttavat minua vaikuttamaan oikeisiin rakenteisiin niin, että kirkko voisi olla yhdenvertaisempi. Olen joutunut kokemaan syrjintää kirkossa, esimerkiksi rippikoulussa. Haluaisin, että jatkossa jokainen nuori voisi löytää kirkossa yhteisön, jossa jokaisen on hyvä olla ominaisuuksistaan riippumatta.

ELSA LEMPINEN: TULEVAISUUDEN KIRKKO ON YHDENVERTAINEN

Ehdokasesittelyssä Elsa Lempinen, Martti (numerot 14 & 54, vaalikonevastaukset)

Olen Elsa Lempinen ja ehdolla entistä yhdenvertaisemman, monimuotoisemman ja kestävämmän kirkon puolesta. Opiskelen tällä hetkellä maantiedettä Turun yliopistossa ensimmäistä vuotta. Vapaa-aikani kuluu eri yhdistyksissä ja vaikuttamistoiminnassa mm. Turun ja Kaarinan seurakuntien yhteisessä Nuorten hallituksessa ja Turun nuorisovaltuustossa.

Liityin seurakunnan toimintaan tavallisimmalla tavalla: rippikoulun kautta. Rippikoulun jälkeen kiinnostuin seurakunnan toiminnasta. Löysin itselleni tovereita, tekemistä ja tukiverkoston. Pääsin seurakunnassa osaksi yhteisöä, joka tukee minua ja hyväksyy minut itsenäni.

Päätin lähteä ehdolle, sillä haluan vaikuttaa kirkon toimintaan ja tuoda nuorten ajatuksia ja näkökulmia esille. Erityisesti minua kiinnostaa ihmisten hyvinvointi ja yhdenvertaisuus. Tulevaisuuden kirkko on yhdenvertainen. Se ei syrji, vaan tukee kaikista taustoista tulevia ihmisiä. Monipuolisemman kirkon luomiseksi tarvitsemme toimintaan mukaan kaikenlaisia ihmisiä. Jos seurakunnissa kaikesta päättää vain tietty ihmisryhmä, muut voivat helposti jäädä huomioimatta. Siksi seurakuntien päättäjiksi tarvitaan erilaisia ihmisiä.

Kirkon on myös aika uudistaa imagonsa. Jotta nuoret aikuiset pysyisivät mukana kirkon toiminnassa ja kirkko säilyisi merkittävänä sosiaalisena organisaationa tulevaisuudessakin, se tarvitsee nuoria edustajia ja nuorille aikuisille suunnattua toimintaa. Yhteisön lisäksi seurakuntien tulee pitää huolta myös ympäristöstä.

Näissä seurakuntavaaleissa ei päätetä ainoastaan sitä, kuka jatkossa valitsee kirkkokahvien tarjoilut, vaan 20.11. vaikutetaan koko kirkon tulevaisuuteen.

LIISA LAUKKANEN: EI TULLUT MAAILMA VALMIIKSI NELJÄSSÄ VUODESSA

Ehdokasesittelyssä Liisa Laukkanen, Martti (numerot 13 & 53, vaalikonevastaukset). 

Tässä sitä ollaan taas ääniä kalastelemassa! Neljän vuoden pesti Turun Martinseurakunnan seurakuntaneuvoston jäsenenä ja viimeiset kaksi vuotta sen varapuheenjohtajana on antanut tosi paljon. Olen saanut seurata läheltä, kuinka paljon kirkko tekee ihmisten hyväksi: se antaa keskusteluapua elämänsä suuntaa etsiville, järjestää mukavaa tekemistä lapsille ja perheille, tarjoaa nuorille paikan yhdessäoloon ja auttaa aineellisesti niitä, joiden rahat eivät millään riitä edes välttämättömiin menoihin. Seurakuntani avasi ovet samaa sukupuolta olevien vihkimiselle. Olen itsekin saanut kokea aitoa yhteisöllisyyttä ja voimaannuttavia hiljentymisen hetkiä kirkossa. Minua ilahduttaa, että olen saanut olla edistämässä päättäjänä kaikkea tätä hyvää, olla välittämässä rakkauden ja armon sanomaa.

Mutta eihän työ valmiiksi tullut neljässä vuodessa, edelleen riittää tehtävää. Tiedottamisessa meillä olisi parannettavaa, sillä ihmiset eivät aina tiedä, mitä kaikkea työntekijämme tekevät tai millaisia mahdollisuuksia seurakunta tarjoaa. Martin seurakuntatalo ei ole esteetön: sinne on aivan mahdotonta päästä vaikkapa pyörätuolilla, ja kirkossakin matka alttarille katkeaa portaisiin. Olen ollut usein äänessä ympäristöasioissa, ja niissä onkin otettu menneellä kaudella isoja harppauksia kohti konkretiaa. Nyt jokaisella työalalla on ympäristötavoitteet, joita myös seurataan. Ympäristötyön tulisi kuitenkin olla kunnianhimoisempaa ja järjestelmällisempää: ympäristö tulisi huomioida kaikessa seurakunnan toiminnassa! Olen tehnyt aloitteita, joihin en ole vielä saanut vastausta. Ehdotin kummipankin perustamista; kummipankissa vapaaehtoiset voisivat ilmoittautua kummeiksi esimerkiksi aikuisena kirkkoon liittyville. Toinen aloitteeni koski nuorten hallituksen edustajan kutsumista seurakuntaneuvoston kokouksiin. Nuorten osallisuutta täytyy aktiivisesti tukea kirkon piirissä ja laajemminkin yhteiskunnassa.

Äänimääräni ei vielä viime kerralla kantanut yhteiseen kirkkovaltuustoon seurakuntayhtymän päättäjäksi, vaikka monesta äänestä se ei silloin jäänyt kiinni! Nyt haluaisin sinne: kirkkovaltuustossa päätetään merkittävistä ympäristöä koskevista asioista esimerkiksi seurakuntayhtymän kiinteistöjä ja metsäomaisuutta koskien. Epäasiallinen kohtelu, kiusaaminen tai seksuaalinen häirintä eivät valitettavasti ole vieraita kirkon piirissäkään, ja siksi haluaisin päästä tekemään kirkkovaltuustossa aloitteen häirintäyhdyshenkilön nimeämisestä yhtymään. Sellaista ei vielä nykyisin ole, toisin kuin monilla saman kokoluokan yrityksillä tai julkisyhteisöillä.

“Ei tule mualima valamiiksi makkoomalla!”, tuumasi mummuni joskus lapsuudessani ennen kuin tarttui toimeen. Ja niinhän se on, jos haluaa, että asiat muuttuvat, niille on aktiivisesti tehtävä jotain. Jos minut valitaan uudelleen seurakunnan luottamushenkilöksi, lupaan aina tehdä parhaani: perehdyn asioihin, esitän muutoksia silloin kun näen niihin tarvetta ja kysyn jos en jotain asiaa ymmärrä. Puolustan heikoimpia, toimin ympäristön puolesta ja teen yhteistyötä muiden kanssa. Auttaisitko sinä minua antamalla minulle äänesi? 

SARA NYMAN: EHDOKKUUS VAI KIRKOSTA EROAMINEN?

Ehdokasesittelyssä Sara Nyman, Tuomiokirkko (numerot 15 & 54, vaalikonevastaukset)

Kirkko on usein etäinen eikä edusta arvojani — ja juuri siksi lähdin ehdolle.

Olen taustaltani varmasti melko tyypillinen seurakuntalainen; kävin lapsena seurakunnan kerhossa ja olin vuosia aktiivinen isostoiminnassa, mutta kun muutin opiskelemaan Turkuun ei suhdetta seurakuntaan oikein ole. Kävelen kyllä Tuomiokirkon ohi lähes päivittäin ja kauneimmat joululaulut kuulostaa siellä harvinaisen juhlavilta, mutta siihen se sitten jääkin. Toisaalta suurin syy kuulua kirkkoon onkin ollut minulle avustustyö ja tuki jota se tarjoaa ihmisille silloin kun sitä eniten tarvitaan.

Ollakseni rehellinen, olen kuluneiden vuosien aikana useamman kerran miettinyt myös kirkosta eroamista. Kuinka kauan on mieltä olla osa yhteisöä jonka monet näkemykset tuntuvat niin vierailta eikä muutos kaikista toiveista huolimatta etene? Minun silmissäni kirkko voisi olla yhdenvertainen yhteisö, vähemmistöjen puolustaja ja turvan antaja hädän hetkellä. Mutta liian usein nämä tuntuvat jäävän yksittäisten ihmisten puuhiksi ja kauniiksi puheiksi, mutta päätöksenteon tasolla arvoja ei lopulta käytännössä toteuteta.

Niinpä päätin että joko nyt on aika jättää kirkko taakse tai lähteä ehdolle ja pyrkiä tekemään siitä parempi paikka. Ja kuten ehkä jo arvasit, päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Näin olen muutenkin pyrkinyt elämässäni toimimaan; kun jossain näen epäkohtia, pyrin parhaani mukaan niitä korjaamaan.

Olen siis 23-vuotias poliittisen historian opiskelija. Tällä hetkellä työskentelen Turun vihreiden nuorten toiminnanjohtajana & valtuustoryhmän poliittisena sihteerinä. Toimin myös nuorisoalan kattojärjestö Allianssin hallituksessa ja ilmastopolitiikan pyöreän pöydän varapuheenjohtajana. Ilmastoaktivistina olen ollut mukana monissa järjestöissä ja projekteissa, mm. nuorten ilmastodelegaattina aiemmin. Muuten viihdyn museoissa, teatterissa, lukemassa ja valokuvaamassa maailmaa.

Suurin motivaationi lähteä ehdolle ja myös osaamiseni liittyy ilmastokriisistä & luontokadosta vastuunsa kantavaan ja yhdenvertaisesti toimivaan kirkkoon. Kirkossa käytetään paljon valtaa ympäristöasioissa aina ruokatarjoiluista ja metsistä lähtien yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistumiseen. Minun seurakuntani on avoin ja ihmisten arjessa mukana, huomioiden myös nuoret ja opiskelijat. Kirkon tulevaisuus riippuu tämän päivän päätöksissä onnistumisesta. Jos emme nyt ole mukana ehkäisemässä nuorten syrjäytymistä ja tukemassa mielenterveyskriisin keskellä, millä voisimme saada luottamusta tulevaisuudessakaan? Seurakunnan rakennuksissa on kiinni mittavaa kulttuuriperintöä, jota pitää suojella ja samalla avata yhä monipuolisempaan käyttöön.

Todellinen lähimmäisenrakkaus mitataan teoilla. Vaikuta äänestämällä seurakuntavaaleissa!